torstai 17. marraskuuta 2016

Päivät


Hän lataa deittisovelluksia kuukautiskiertonsa mukaan ja poistaa ne yksi kerrallaan päivien lipuessa takaisin okranväriseen harmauteen - ihmiset putoilevat lattialle kuin kuluneet kuvakortit, palaavat pölyksi bittimaailman loputtomuuteen.

Hän katselee vanhoja sarjoja jotka on nähnyt jo kolmekymmentäseitsemän kertaa aikaisemmin, välillä nauraa, välillä seuraa kasvot vakavina niin kuin minkään valtakunnan vitsi ei pystyisi liukumaan hänen kemikaaleista kireän ihonsa alle.

Välillä hänestä tuntui kun hän voisi itkeä, ihan elämän mahdottomuutta vain, kuten aikuiset ihmiset tekevät. Olisi helppoa jäädä sänkyyn ja kastella tyyny, lakana ja aluspatja hitaasti valuvin kyynelin, jotka ruostuttaisivat hänen rautasänkynsä kehikon oranssiksi. Surun sietämätöntä yksinkertaisuutta miettiessään hän kuitenkin muistaa kevättalven mustat, ikuiset sekunnit, ja valvoo hieman myöhempään ennen kuin uskaltaa illalla taas laskeutua rautakehikon kuivaan syleilyyn.

Jälleen hän lataa ihmisten kuvia kännykkäänsä. Pian hän kyllästyy ja poistaa jokaisen kasvot. Sitä ennen hänen päivänsä valuvat, kuluvat, ehtyvät, ja välillä hän melkein uskoo olevansa elossa.

- Sumu 3.10.2016